Suunnittelutarveratkaisu

Kuten jo aikaisemmin on täällä ollut jo puhettakin, on suunnittelutarveratkaisu yksi tylsimmistä vaiheista rakennusprojektissa! Koska tonttimme sijaitsee haja-asutusalueella, eli asemakaava-alueen ulkopuolella, tarvitaan suunnittelutarveratkaisu.

Suunnittelutarveratkaisuhakemuksella haetaan siis kunnasta rakennusoikeuden määrää tontille. Tässä vaiheessa kannattaa siis hakea rakennusoikeuden määrää yläkanttiin. Jos vaikkapa haaveilet 200 m2 rakennuksesta, kannattaa hakea 250 m2. Mahdollisten talousrakennusten, kuten vaikkapa autotallin neliöt tulevan tietenkin tähän päälle sitten vielä!

Suunnittelutarveratkaisuhakemukseen tulee liittää:

• Omistusoikeuden osoitukseksi joko lainhuutotodistus, kauppakirja tai myyjän allekirjoittama valtakirja. 
• Ote yleiskaavakartasta, hinta 15 e
• 3 kpl asemapiirroksia, joista tulee selvitä kiinteistön rajat, rajamitat ja pyykit. Lisäksi piirroksesta tulee selvitä mahdollisten rakennusten sijainti ja koko, joita tässä meidän tapauksessa ei kuitenkaan tontilta löydy. Jätevesien käsittely, tieliittymät, rasitteet, kiinteistön ja naapuritilojen rekisterinumerot tulee myös ilmetä näistä piirroksista. 
• Rakentamisen vaikutukset ja rakentamisen perustelut.
• Liitteeksi voi lähettää myös kuvia tai rakennuspiirroksia, jotka havainnollistavat asiaa.
• Selvitys naapureiden kuulemisesta. 

Tämä naapureiden kuuleminen on tässä meidän tapauksessa osoittautunut hieman oletettua isotöisemmäksi. Kuntamme sivuilla lukee, että naapureiksi luokitellaan viereiset ja vastapäiset kiinteistöjen omistajat ja haltijat. Kuitenkin, oltuamme yhteydessä puhelimitse kunnassa näitä asioita hoitavaan virkailijaan, saimme kuulla, että meidän tulisi käydä kuulemassa kaiken kaikkiaan yhtätoista naapuria!

 Aikanaan kun tonttimme on saatu lohkottua, meillä ei olisi ketään muita rajanaapureita, kuin tonttimme myyjä, mutta nämä yksitoista naapuria kattavatkin emäkiinteistön rajat. Tätä asiaa meidän on kuitenkin selviteltävä vielä, meneekö se todellakin näin. Mikäli se sitten näin päätyy olemaan, alkaakin pieni soittelurumba tulevilla naapureille. Kunta hoitaisi tämän myös, erillisestä maksusta toki. Maksu vain olisi 60 e / naapuri, joten päätimme suosiolla hoitaa asian itse. Emme ehdoin tahdoin halua pistää 660 e tähän kuulemisasiaan kiinni, muutakin rahanreikää kun olisi tässä tulosillaan ;) 

Suunnittelutarveratkaisu on voimassa päätöksessä ilmoitetun ajan, mutta enintään kuitenkin vain 2 vuotta, jona aikana tulee hakea itse rakennuslupaa. 

Myönteiselle päätökselle on ilmoitettu kunnassamme hinnaksi 600 e, ja kielteiselle 300 e. 

Lisää tietoja: https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/58574/Suunnittelutarveratkaisuohje.pdf/55a4b043-e434-412f-9508-f9b0e83fde31

Mitä seuraavaksi?

Vaikka tontin löytyminen olikin jo itsessään aikamoisen työn takana, suurin työ on luonnollisesti vasta edessä päin. Eikä nyt ole puhe pelkästään siitä fyysisestä rakennustyöstä, vaan siitä harmaita hiuksia aiheuttavasta paperisodasta, joka alkaa nyt. Kiitos monimutkaisen byrokratian. Kun tämä projekti lähti nytkähdellen liikkeelle, aina pankin lainanhausta alkaen, on vastaan tullut jatkuvasti uusia ja uusia asioita, joista aiemmin ei ole ollut harmainta aavistustakaan. Lainhuudot ja kiinnitykset, ja mitä kaikkia näitä nyt olikaan. Näin tavallisen ihmisen silmin, voisi monet asiat olla paljon yksinkertaisempiakin, mutta toisaalta, eiköhän niihin kaikkiin asioihin ole kuitenkin omat syynsä, että niistä on muodostunut niin monimutkaisia.

No, mitä sitten seuraavaksi tapahtuu? Nyt kun määräalasta on tehty kauppa, hoitaa pankkimme meille lainhuudon, jolla rekisteröidään tontin omistusoikeus. Pankki hoitaa tämän asian sen vuoksi, että rahoituksemme tonttiin hoitui pankin kautta. Lainhuudon voisi hoitaa myös itsekin, varsinkin jos rahoitus on järjestynyt muuten, kuin pankin kautta. Tämän jälkeen itse lohkomisprosessi voi alkaa. 

Pankki hoitaa meille myös kiinnitykset, eli panttikirjat, joita vastaan pankki myöntää lainan. Kiinnitykset myönnetään lainhuudon jälkeen. Niitä haettiin heti näin alussa runsaasti, jotta ne riittävät myös itse rakennusprojektiinkin. Kätevää hoitaa se heti näin alussa pois alta myös. 

Lainhuudossa menee n. 2 kk, jonka jälkeen itse lohkomiseen kuluu aikaa ohjeellisesti puoli vuotta, mutta hyvässä lykyssä siitä voi selviytyä myös nopeammassakin aikataulussa. Toivossa on hyvä elää ;) 

Samaan aikaan laitamme alulle, aivan näinä hetkinä, suunnittelutarveratkaisun haun. Siinä onkin sitten oma hommansa! Hankkeen yksi v-mäisimmistä hommista, jos ihan suoraan sanotaan. Suunnittelutarveratkaisu tarvitaan haja-asutusalueella, ja sillä haetaan kunnalta rakennusoikeuden määrää tontille. Itse rakennuslupa haetaan sitten myöhemmin. Suunnittelutarveratkaisun käsittelyaika on kuntakohtaista, mutta meidän kotikunnassamme käsittelyajaksi on ilmoitettu 2-6 kk. Eli, rakentamisen aloittamisesta on turha haaveilla ainakaan ennen ensi kevättä! Sillä aikaa kun byrokratian rattaat pyörähtelevät hiljaksilteen eteen päin, on meillä tiedossa:

• Kustannusarvion tekemistä. Tällä hetkellä karkea arvio on, että tontin myötä kokonaisbudjetista olisi syöty n. 20 % 
• Itse talon suunnittelua, mm. tuleeko yksi-, puolitoista- vai kaksikerroksinen talo? Pitkästätavarasta vai talopaketti?
• Hintojen vertailua, eri firmojen välillä sekä miten vaikkapa Suomen ja Viron hinnat eroavat toisistaan. 
• Vesiosuuskuntaan liittyvien asioiden hoitamista.
• Rakennusajan asumisen pohtimista. Asumme tällä hetkellä omistusasunnossa, ja joudumme todennäköisesti muuttamaan vuokralle rakennusajaksi. Asuntomme täytyy siis laittaa hyvissä ajoin myyntiin.
• Yms.

Tässä on tiedossa siis monen monta käännettä vielä, ennen kuin rakentaminen pääsee alkamaan. Tästä se kuitenkin pikku hiljaa lähtee etenemään!

Tervehdys!

Olemme aloittamassa elämämme ehkä mittavinta (Ja kalleinta, jaiks!) projektia, ja ajattelimme, että voisimme aloittaa samalla myös aiheeseen sopivan blogin pitämisen, se kun on ollut viime vuosina trendinä. Kyseessähän on siis oman talon ja ennen kaikkea oman kodin rakentaminen!

Olemme kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen ikävuoden puoliväliin ehtinyt pariskunta, joka on pitänyt yhtä rippikouluikäisestä saakka. Viimeisen neljän vuoden ajan, eli häistämme asti, olemme etsineet enemmän tai vähemmän aktiivisesti tontteja kotoseudultamme. Haave omakotitalosta on kuitenkin pysynyt matkassa jo suhteemme alkuajoilta asti, ja suhteemme karvaisempi osapuoli on haaveillut erityisesti itse rakennetusta talosta, joten tätä projektia hyvinkin luontevaa lähteä työstämään. 

Tontin löytyminen kotikunnasta osoittautui kuitenkin melko haastavaksi, korkean hintatason, vähäisen tarjonnan ja niiden harvojen potentiaalisten tonttien huonojen sijaintien vuoksi. Suurin osa tonteista hylättiin jo pelkästään ilmoituksen perusteella, vajaata kymmentä tonttia olemme käyneet paikan päällä katsomassa, joista pari oli sellaiset, joista kiinnostuimme hieman. Ne kuitenkin päätyivät hylättyjen listalle mm. yhdeltä tontilta löytyneen muinaisjäänteen vuoksi. Museovirasto olisi todennäköisesti halunnut laittaa kapuloita rattaisiin tontille rakentamisen suhteen, joten katsoimme parhaaksi hylätä sen ehdokkaan. Eräässä tontissa taas maaperä paljastui niin kosteaksi, että rakennusten sijoittelu tontille olisi ollut oma hommansa, paaluttamisista puhumattakaan. 

Seurasimme päivittäin mahdollisia tontti-ilmoituksia netissä, ja laitoimme "Halutaan ostaa" ilmoituksia myös itse, mutta ei! Turhautuminen alkoi iskeä viime vuoden puolella, ja aloimme vakavissamme miettiä, josko ostaisimmekin vain valmiin talon jostakin. Onneksi kuitenkaan niiden etsintään emme sitten ehtineet lähteä täysillä, sillä lopultakin, tänä keväänä onni potkaisi meitä melkoisen sattuman kautta, ja sopiva tontti löytyi! Tämä olikin ainoa tontti, josta kuulimme vain puskaradion kautta, emmekä netin ilmoituksien seasta!

 Joten, ystävä rakas, älä luovuta, mikäli painit samojen ongelmien kanssa! Aina kannattaa kysellä maanomistajilta, ja tiedustella tuttavapiiristä, jos vaikka joku sattuukin tuntemaan jonkun, joka on myymässä maata. Näin kävi myös meillä, sillä saimme kuulla tontista sukulaisen tuttavan tutun kautta! 

Kuultuamme mahdollisesta tonttiehdokkaasta, otimme myyjään välittömästi yhteyttä ja sovimme tapaamisen. Niinpä, eräänä viikonloppuna sitten kaarsimme muutaman hehtaarin kokoisen koivumetsän laitamille myyjän kanssa, ja lähdimme tutustumaan maastoon. Myyjä kertoi, että hänen tarkoituksenaan on lohkoa useampikin tontti tuolta alueelta. Katselimme aluetta, ja kuulimme, että eräät toiset olivat olleet kiinnostuneita alueen idän puolella sijaitsevasta peränurkan tontista, joten jätimme sen osan alueesta omaan arvoonsa, ja kiinnostuksemme heräsi lännen puoleiseen peränurkkaan.

Lopulta kuitenkin selvisi, että nämä toiset ostajaehdokkaat eivät olleetkaan enää kiinnostuneita tästä idänpuoleisesta tontista, ja päätimmekin tehdä siitä sitten tarjouksen! Se kun on alueen parhaiten sijoittuva nurkka! Myyjä hyväksyi onneksemme tarjouksen, ja muutamien mutkien kautta, joita tarjoili mm. meidän kotikuntamme, saimme tehtyä kaupat tontista! Olo oli, ja on edelleen kuin lottovoittajalla, ainakin voisi kuvitella sen tuntuvan samalta ;) 

Tässä pieni briiffaus siitä, kuinka olemme päätyneet tähän pisteeseen, missä juuri nyt olemme. Tästä on hyvä aloittaa tämä varmasti verta, hikeä ja kyyneliä vaativa operaatio, mutta silti mennään rohkein mielin kohti tulevaa!